"Se oli yhtä helvettiä"

DEMARI torstaina 11.2.1993 teksti Jaakko Asikainen

Risto M. upotti automaatteihin 120000 markkaa!

Olin kymmenen vuotta peliautomaattien orja. Nyt olen ollut kaksi kuukautta "kuivilla", kiitos hypnoosihoidon, kertoo vaasalainen Risto (nimi muutettu).

Pelihimo luokitellaan nykyisin lähes alkoholismin veroiseksi sairaudeksi. Riivaajan uhriksi joutumiseen ei välttämättä tarvita edes kansainvälisen pelikasinon kultivoitunutta ilmapiiriä. Tämän Risto on henkilökohtaisesti kokea, jolle markettien eteisissä ja huoltoasemilla könöttävät automaatit muodostuivat suoranaiseksi painajaiseksi.

- Näin jälkeen päin ajatellen: se oli yhtä helvettiä, puuskahtaa Risto, joka sai avun vaivaansa hypnologilta.

- Jos herrat sanovat, että suomessa ei voi pelata uhkapeliä, niin se on täyttä humpuukia, tuumii Risto (59), jolta viattoman näköiset peliautomaatit nyhtäisivät kymmenessä vuodessa kohtuullisen auton hinnan. Nyt pelihimostaan vapautunut Risto tietää myös varsin hyvin, että hänen ongelmansa eivät ole mitenkään ainutlaatuisia. - Voisin heti luetella nimeltä kymmeniä vaasalaisia, jotka ovat samanlaisessa tai vielä pahemmassa kierteessä kuin minä olin. Toivon, että mahdollisimman moni heistä lukisi tämän jutun ja osaisi lähteä hakemaan apua, Risto sanoo.

Taudin kuvaan kuitenkin kuuluu Riston mielestä se, ettei sairas millään tahdo tunnustaa tilaansa. - Minäkin valehtelin jopa omalle perheelleni. Jos läheiseni yrittivät puuttua käyttäytymiseeni, kielsin kaiken. En osannut puhua asiasta edes ammattiauttajille. Kai minä häpesin itseäni.

Pakkopeliä joka päivä

Tosi karujen aiempien elämänkokemustensa rinnalla voi peliautomaateista puhuminen tuntua naurettavalta, mutta Risto vakuuttaa, että tästäkin asiasta on leikki kaukana.

- Kymmenen vuotta kuljin pelihimon vallassa. Joka päivä oli pakko päästä automaattien ääreen. Kauppareissut kestivät 3-4 tuntia. Joskus saattoi tulla muutama satanen voittoa, mutta kokonaistappio kasvoi tasaisesti. Ihminen luulee, että koneen voi voittaa! - Kaikki liikenevät rahat menivät sen sileän tien, Risto tunnustaa ja kertoo esimerkin: - Ansaitsin joulupukkikeikoilla toista tuhatta markkaa. Joulun ja uuden vuoden välipäivinä kadotin koko summan peliautomaatteihin.

Riston mielestä pelikoneiden kirous on erikoisen ankara siksi, että se koskee etupäässä pienituloisia ihmisiä, jotka kaiken lisäksi jonottavat päästäkseen luovuttamaan vähäiset pennosensa. - Kerrankin jonossa oli ennen minua eläkeläinen, joka hävisi 600 markkaa ja meni hakemaan pankista vielä 400 markkaa lisää.

Uskokaan ei auttanut

Nelisen vuotta sitten Risto meni Pelastusarmeijan kriisiryhmään ja on pyörinyt samoissa ympyröissä pitkään.

- Se oli heti alkuun mukava paikka, jossa sai vapaasti jutella omista asioistaan. Pari vuotta sitten Risto tuli uskoon, mutta sekään ei hillinnyt pelihimoja. - Valheellista uskoa. en ollut tosissani sisimmässäni mukana, vaikka rukoilin joka aamu, että Jumala päästäisi minut pelihimosta.

Vuoden vaihteen tienoilla Riston silmiin sattui lehtiartikkeli, joka kertoi pelihimon parannuskeinoista. Siitä hän sai kimmokkeen hakeutua hypnologi Kari Tuomaalan vastaanotolle. - Jo kaksi käyntikertaa vei pelihimon kokonaan. Hoito on vielä kesken, mutta olen täysin vakuuttunut parantumisestani. Olen testannut itseni menemällä automaattien läheisyyteen kolikoita taskussani. Ei tehnyt tippaakaan mieli pelaamaan!

© Suomen Suomen Hypnoosi- ja Psykovalmennus Keskus. Kaikki oikeudet pidätetään.